Kausi 2020 - valmiimpana elämään
Julkaistu: 12.10.2020 00.00

Kausi 2020 - valmiimpana elämään

Kausi 2020 – valmiimpana elämään

Palaan alkuun nopsaa kauden viimeiseen peliin, joka pelattiin Eurassa perjantai-iltana. Mahtava, positiivinen fiilis kaikilla pelipaikalle saapuessa.

Ennen alkulämpöjä valmennuksella oli ilmoitusluontoista asiaa joukkueelle. Pikkutytöstä asti joukkueessa pelannut Nessi Markkula siirtyy ansaitusti hurjan duunimäärän ja saavutusten jälkeen tämän kauden myötä TPS:n riveihin. Kyyneliä nähtiin peliä ennen ja jälkeenkin asiaan liittyen, mutta jokikisestä näki, että kyyneleet tulivat haikeudesta ja myöskin ylpeydestä ja ilosta Nessin puolesta. Me olemme kaikki tukeneet häntä ja hän meitä. Tarinassa ei ole mitään muuta kuin upeita kohtia ja nyt päästetään ylpeinä irti ja seurataan kuinka pitkälle Nessin matka jatkuu!

Koko joukkue pelasi kauden lopuksi EuPaa vastaan upean pelin! Alkusarjassa pelasimme samaa joukkuetta vastaan päätyen tulokseen 1-1. Tuolloin pelissä tuli liian pitkä pätkä sähellystä, jota ei saatu tarpeeksi nopeasti kuntoon voittoa ajatellen.

Tälläkin kertaa käytiin hetkellisesti häviön puolella, mutta ylpeänä sai kuunnella kentällä tapahtuvaa keskustelua, jolla peli kasattiin nopeasti ja päästiin yhdessä duunia painamalla lopputulokseen 3-5!

Nostot:

  • Ainon ja Annin yhteistyö hyökkäyksissä! (JÄLLEEN KERRAN!)
  • Laura Markulan huikea nousu laidalta! (pohjatyö ensimmäiseen maaliin)
  • Puolustuslinjan (Laura/Rampe, Nessi, Johanna, Olivia/Helga) yhteistyö mv (Aino ja Jenny) kanssa
  • Keskikentän duuni ja ohjaus (Jenny, Suvi ja Viivi)
  • Siirin ja Neten röyhkeät nousut laidoilta, Siiriltä myös upea maltillinen viimeistely
  • Koko joukkueelta hienosti hoidettu korkea prässi ( Erityismainintana Veeran ja Annin räjähtävät juoksut)
  • Kiitos mukaan lähteneelle kannustusjoukolle!

Siirrytään kauden 2020 läpikäyntiin..

Rehellisyyden nimissä – raskasta oli, mutta huh,kuinka kasvattavaa!

Käytän nyt mahdollisuuden avata hiukan sitä, että miksi ”futis ei ole vain futista” vaan tästä toiminnasta oppii elämässä tarvittavia taitoja. Samalla saattaa hieman selittyä myös sekin tutkimustulos, joka kertoo, että urheilijat menestyvät usein myös työelämässä keskiarvoa muita paremmin. Avaan muutamien, ehkä enempi työelämästä tuttujen termien kautta sitä, mitä tällä tarkoitan.

Pitkäjänteisyys

Futiksessa pohjan luominen itsessään jo äärimmäisen tärkeää ja suurin työ tehdään vuosittainkin aina paljon ennen itse pelikautta. 15-vuotiaan (saatika nuoremman) ei ole helppo uskoa siihen, että kova duuninteko 4-5kk ennen pelejä vaikuttaisi hänen omaan suoritukseensa peleissä millään lailla. Muistan hyvin vieläkin esim. marras-joulukuun treenit tyttöjen kanssa, jolloin keskityttiin paljon nopeuskestävyyteen. Suoritukset keskeytyivät välillä itkuunkin ja valkunkin oli vaikea viedä reeniä loppuun asti. Reenaaminen tuntui epämukavalta, koska alkuun se oli vaan todella raskasta. Turhautuminen oli kovaa, mutta pikkuhiljaa keskustelujen kautta jatkettiin ja kestävyyskin parani. Esim. nykyään korkean prässin toteutuksessa, tytöt onneksi tunnistavat jo itsekin kuinka paljon useammin niitä spurtteja jaksetaan ottaa.

Tämän asian voi helposti yhdistää esim. opiskeluun tai työelämään. Nuori ei valmistu opinnoissaan pelkästään kokeeseen keskittymällä tai ylene töissä heti ensimmäisen kk aikana. Pitkäjänteisyys on yksi isoista aiheista, mitä on hyvä opetella ja ymmärtää ja futiksen kohdalla tuota taitoa reenataan huomaamatta.

Vuorovaikutustaidot / Tunne – ja tilannetaidot

Nykyään taidetaan jo ala-asteelta asti opetella palautteen antamista ja vastaanottoa. Meille ”vanhuksille” tämä tuntuu vieläkin olevan osittain haastava aihe! Onneksi tuohon kasvatetaan nykyään jo nuoremmasta saakka!

Jotkut ovat äärimmäisen hyviä antamaan hyvää palautetta, mutta rakentavan palautteen antaminen/vastaanottaminen on edelleenkin vaikeaa. Jotkut kohdistavat rakentavan palautteen helposti koko joukkueeseen, vaikka oikeasti tilanne voi olla sellainen, että haaste ei koske kuin muutamaa. Jotkut eivät uskalla kehua, jottei nuori lopeta duunintekoa. Näissä teemme yksilöinä usein virheitä ja tuskin tulemme täydellisiksi ikinä.

Futiksessa emme kuitenkaan saa suurinta hyötyä kehitykseen, jos emme suoraa palautetta käytä hyödyksemme. Tällöin pelaajiltakin vaaditaan jo nuoressa iässä paljon. Heidän täytyy ensinnäkin oppia luottamaan palautteen antajaan, ottamaan palaute avoimesti vastaan, kysyä lisää jos eivät ymmärrä asiaa ja ymmärtää, että palaute koskee vain osaamista/suoritusta, ei itse henkilöä.

Tiedämme kaikki perusreaktion, joka ihmiselle tulee, kun joku arvostelee suorituksiamme. Melko poikkeuksetta ensireaktio ja itse tunne on epämukava. Jotkut haluavat siinä kohtaa lopettaa kuuntelemisen, joku huutaa takaisin, joku pettyy itseensä todella pahasti, joku nauraa. Se, mitä nuorien kumminkin täytyy kokea – on juuri nuo edellämainitut. Heidän täytyy kokea se tunne, että asia merkitsee ja sen jälkeen heidän on mahdollisuus päästä kokemaan se ilo, mikä tulee oppimisen ja onnistumisen jälkeen. Sitten tarvitaan toistoja. Satojen tuollaisien toistojen jälkeen, nuori voi oppia kunnolla sen, että palautetta ei tarvitse pelätä, vaan palaute oikeasti palkitsee ja palautteenantaja oikeasti välittää tästä pelaajasta! Huom. Palautteenantaja voi olla valmentaja, mutta yhtä hyvin myös esim. toinen pelaaja!

Työelämässä ja esim. ihmissuhteissa ylläoleva taito on kullanarvoinen. Kukaan ei ole ensimmäisenä työpäivänä valmis työhön ja töissä palaute on pystyttävä käsittelemään ammattimaisesti. Upeaa, että taitoa voi kehittää jo futiksen kautta nuorella iällä!

Resilienssi (selviytymiskyky/sopeutumiskyky)

Tänä vuonna nuoria ja toimareita on haastettu ehkä eniten koskaan. Korona sotki kaiken sen ”normaalin”, mihin oltiin totuttu ja meidät pakotettiin ns. takaisin aloitusruutuun. Otettiin pois olosuhteet, yhdessäolo, lähivalmennus, ryhmäpaine ja ennen kaikkea otettiin pois lupaus tulevista peleistä/tapahtumista jne.

Siitä ei pääse mihinkään, että raskasta tuo aika oli monelle ja monella tavalla. Meilläkin oli pelaajia, jotka olivat reenanneet talven lujaa, alkavaa sarjaa varten ja myös esim Helmaritapahtumia silmällä pitäen.

Nuori suhtautuu kuitenkin muutoksiin yleensä ehkä jopa joustavammin kuin aikuinen. Ehkä siksi, että nuori ei ole vielä päässytkään täysin nauttimaan valinnanvapaudesta tuossa vaiheessa elämää.

Koronan aikaan päästiin kuitenkin poikkeuksellisesti oppimaan oma-aloitteisuutta, suunnitelmallisuutta ja aikataulutusta (tytöt suunnittelivat välillä omatoimitreenit/viikko itse) ja ehkä jopa aiempaa paremmin, tytöt oppivat ymmärtämään, että he treenaavat itseään varten. He kehittyivät myös siinä, että he oppivat ennalta arvioimaan, että miltä suoritukset voivat tauon jälkeen tuntua ja kuinka ikävältä laji voisikaan tuntua siinä kohtaa, kun opit on hetkellisesti kadoksissa. Puhuttiin yhdessä, uskallettiin avata rehellisesti sitä, että osalla oli vaikeaa saada mitään kunnolla tehdyksi, tsempattiin ja keskityttiin yhteisissä ”miiteissä”välillä kaikkeen muuhunkin kuin futikseen!

Uskon myös, että koronan ja futistoiminnan kautta löytyi nuorille ”eväitä” stressinhallintaan. Huomasi meinaan hyvin, että tämän”kriisin” aikana monet löysivät itselleen hyviä ”stressinpurkukeinoja”. Joku tarvitsi puhelinsoittoja ystäville, joku juoksi metsässä, jonkun piti hiljentyä ja lukea kirjaa. Hienoa oli seurata, miten upeasti likat näitä asioita käsittelivät!

Kun yllämainittuja asioita miettii, niin taas kerran voi todeta, että elämään valmistautuessa yllä olevat ongelmanratkaisutaidot ovat tarpeen. Ihminen kokee elämän aikana järkyttävän suuren määrän muutoksia ja yllätyksiä, joissa voi olla suureksi haitaksi se, että ei tunnu löytävän asioille ratkaisuja tai seuraavia askelia. Kun taas nuori on joutunut noita miettimään jo varhaisessa vaiheessa – saattaa ne ratkaisut ja seuraavat stepit löytyä aikuisenakin jatkossa helpommin.

Eipä ollut joukkueella ihan helppoa poikkeusolojen jälkeenkään!

Sarjan alettua oltiin jotenkin vahvempia kuin koskaan ja melkeinpä ylitettiin odotuksia alkusarjan peleissä. Väittäisin, että silloin nimenomaan siksi, että poikkeusolojen aikaan likat tekivät niin fyysistä kuin henkistä duunia hienosti! Loistavan alun jälkeen kuitenkin valitettavasti alkoi murheita tulla. Loukkaantumisia ja muita satunnaisia poissaoloja peleistä tapahtumien päällekkäisyyksien takia ja tätä myötä vajaalla pelattuja pelejä jne. Häviöitäkin tuli hurjista taistelutarinoista huolimatta ja fiilis ei todellakaan aina ollut korkeimmillaan. Näihin asioihin reagoitiin niin kuin ihmiset reagoivat – eri tavoilla. Osaa turhautti todella kovaa, osa mietti syyllisiä, osa löysi entistä suuremman taistelutahdon, osa oli tyytyväisiä että sai edelleen pelata, osa olisi tahtonut olla peleissä mukana eikä istua loukkaantuneena katsomossa....

Kauden meidän osalta pelasti yhteistyö 07-08 joukkueen kanssa! Ilman heitä olisimme saaneet luovuttaa jo puolessa välissä sarjaa. Kiitos tytöt, valmennus ja eritoten jojo Niina, joka eli hengessä mukana! Teidän koko porukka halusi selkeästi meitä tukea ja se tuntui hienolta!

Alempi loppusarja pelattiin tappiotta ja viimeisen pelin voitto jätti ainakin valmennukselle taas äärimmäisen kiitollisen olon.

Kun vähän taas tiivistää noita kauden oppeja ja vertailee niitä esim. työelämään..

Töissä esim. työkaverit voivat muuttua nopeallakin aikavälillä ja uusien ja erilaisten ihmisten kanssa pitää pyrkiä tulemaan toimeen nopeasti. Futiksen kautta tuohon itsestään, koska joukkueurheilija tietää, miten paljon tiimikaverin tunteminen auttaa tuloksen tekemisessä ja yhteishengessä. Tästäkin syystä on erittäin tärkeää, että uudet pelaajat otetaan hyvin vastaan ja he myöskin osaaavat tulla jengiin mukaan. On ollut hienoa nähdä, että jo 15-vuotiaatkin osaavat tehdä tämän niin, että uusi pelaaja saa tsemppausta, mutta myöskin tietoa ja ohjausta. Tytöt ovat siis jo sillä tasolla, että he voivat tarvittaessa myös ohjata toisiaan onnistumisiin!

Töissä esimies saattaa muuttua, yrityksen strategia vaihtua tai esim. työtavat muuttua täysin. Sama tapahtuu, kun pelaaja kokee esim. valmentajan vaihtumisen. Jälleen yksi tilanne, joka auttaa sopeutumiskykyyn. Jollekin aikuiselle tuo tilanne saattaisi olla sietämätön ja se voitaisiin nähdä vain uhkana, mutta joukkuetoiminnan kautta suhtautuminen muutoksiinkin saattaa olla positiivisempi.

Elämässä tulee myös tilanteita, missä huomaa, että itse ei ole ryhmän vahvin, osaavin, nopein jne. Tulee myös vääriä valintoja ja ehkä isoiltakin tuntuvia epäonnistumisia. Työelämässä näkee tällä hetkellä paljon nuoria, joille tuntuu, että työpaikalla koetaan ne ENSIMMÄISET vastoinkäymiset ja kaikki ei aina sujukaan niin kuin nuori aikuinen itse toivoisi. Väitän, että urheilun harrastaja on näissäkin tilanteissa vahvoilla. Ratkaisevan pilkun ”mokaaminen”, tappio hienosti taistellussa pelissä, häviö laiskasti pelatun pelin jälkeen ; kaikkeen ei ole aina suoraa syytä eikä kaikki ole omassa kontrollissa, mutta silti tilanteet pitää oppia hyväksymään. Ja uskoa siihen, että seuraavaksi taas onnistuu.

Joukkuepelaaja tietää eron onnistumisen ja yrittämisen välillä. Niin töissä kuin kentällä tulee jokaiselle virheitä, mutta luovuttamista tai laiskuutta ei tulekaan katsoa hyvällä. Inhimillistä toki, mutta jos näitä piirteitä futiksessa tukisimme – tekisimme nuorelle karhunpalveluksen myös tulevaa ajatellen. Sama kuin jos sallisimme sen, että joku olisi aina myöhässä treeniajoista. Tämä tapa siirtyisi silloin pelaajilla helposti myös työelämään.

Joukkuepelaaja tietää, että joskus tehdään duunia kahden edestä, kun vieruspelurilla on huono päivä. Väittäisin, että tuon kokenut nuori ei pysähdy valittamaan, kun esim. työkaveri on sairaslomalla tms. vaan hoitaa osansa ymmärtäen, että tulee luultavimmin päivä, jolloin hän itsekin toivoo, että hänen työnsä hoidetaan hänen poissaollessa.

Joukkuepelaaja oppii ja osaa myös arvostaa erilaisuutta. Eri vahvuuksia, eri piirteitä, eri rooleja. Joukkue on aina täynnä persoonia ja kaikilla on iso tarkoituksensa! Pelaajat oppivat tunnistamaan eri henkilöiden tapoja reagoida ja, että miten heitä tulee kannustaa entistä parempiin suorituksiin. Samalla tavalla työelämässä pitää oppia huomaamaan, miten erilaisiin tavoitteisiin päästään yhdessä. Todella harvoin kukaan meistä menestyy yksin. En ihmettele yhtään, että urheilijoista tulee usein esimiehiä tai esim huippumyyjiä!

Joukkuepelaaja oppii myös sen, että ihminen tarvitsee muita ja muut tarvitsevat häntä. Sekin elämän kannalta merkittävä oppi ja tärkeä tieto kantaa mukanaan.

Kiitos kausi 2020!

Kiitos tytöt, Janne, Markus, Piritta, Raine, Antti ja Mari! Kiitos 07-08 tytöt ja toimarit! Kiitos vanhemmat! Ollaan pärjätty hienosti!

Seuran uusimmat